IFK-fanina läpi vuosikymmenten, osa 2, Jan, 24. 28.10.2008 19:48

Miten ja kenen seurassa päädyit ensimmäistä kertaa Nordikselle?

Isälläni oli ollut kausikortti jo pitkään, ja pääsin hänen mukaansa ensimmäistä kertaa 3-vuotiaana, kaudella 1987–88. Säännöllisemmin aloin käydä siinä 5–6-vuotiaana, lähes jokaiseen kotipeliin olen päässyt 11-vuotiaasta ja kausikortti on ollut viimeiset kahdeksan vuotta. Käyn peleissä edelleen isäni kanssa, mutta nykyään seurueeseen kuuluu myös avovaimoni, joka ensin kävi muutamassa pelissä silkasta uteliaisuudesta, mutta on sittemmin hankkinut oman kausikortin.

Esikoisemme laskettu aika on tammikuussa, joten avovaimolleni tullee jonkinlainen tauko otteluissa käymisessä, mutta itse aion hankkia kausikortin jatkossakin. Vieraspeleissä en ole aiemminkaan kovin usein käynyt, joten sen suhteen ei tule ongelmia. HIFK-tuttia ja -potkupukua ei ole vielä hankittu, mutta ovat kyllä ostoslistalla.

Mikä on muuttunut näiden 21 vuoden aikana?

HIFK:n säännöllisempi ja organisoidumpi fanitoiminta alkoi samoihin aikoihin kun kävin ensimmäisissä peleissäni, ja on siitä asti kasvanut jatkuvasti. Pääasiassa Stadin Kingien kautta kannattamisesta on tullut samanlaista kuin se on Keski- ja Etelä-Euroopassa jalkapallo-otteluissa: on lauluja, tifoja ja muuta. Uudentyyppiselle fanitoiminnalle ei vaan oikein ole löytynyt katsomoa, ennen kuin nyt, kun vastikään ilmoitettiin, että nykyinen seisomakatsomo siirtyy F1:een joulutauolla.

Jääkiekko itsessään on muuttunut ja muuttuu edelleen yhä nopeatempoisemmaksi ja pelaajilta vaaditaan jatkuvasti lisää liikettä, kokoa ja taitoa. SM-liigan kehitys sen sijaan on ollut negatiivista: vielä vuosituhannen alussa pelit olivat mielenkiintoisempia, niissä oli etenkin satunnaiskatsojan näkökulmasta enemmän vetovoimaa ja isompia nimiä. Suurin syy muutokseen on raha tai pikemminkin sen puute, kun SM-liiga ei kykene kilpailemaan Ruotsin ja Venäjän liigojen kanssa.

SM-liigaseurojen pitäisi panostaa enemmän markkinointiin, ostaa isompia lehtimainoksia pienten sijaan ja houkutella ensisijaisesti nuorisoa peleihin. Jos yksikin vaikka 13–14-vuotiaista pojista koostuva muutaman hengen porukka innostuu käymään peleissä, parhaassa tapauksessa he hankkivat kausikortit ja käyvät peleissä useamman vuosikymmenen ajan – ja tuovat jossain välissä mukanaan myös tyttöystävänsä, vaimonsa ja jälkikasvunsa.

Mikä on jäänyt erityisesti mieleen näiden 21 vuoden ajalta?

Erityisen hyvin mieleen on jäänyt kevään 2001 viides ja viimeinen playoff-peli Ilvestä vastaan kotihallissa. Peli venyi ennätyspitkäksi, 124 minuuttia ja 41 sekuntia, yhteensä reilut kuusi erää. Vieressäni B2:ssa oli pikkupoika katsomassa peliä isänsä kanssa, ja luonnollisesti uni alkoi painaa. Ehdin juuri napata kiinni, ennen kuin poika valahti penkiltä.

Sitten muistan sen ajan, kun Otakar Janecký pelasi Narreissa. Kun hän taklasi meidän pelaajaa, tunteet kuumenivat ja aloin hakata pleksiä. Otto kääntyi, vinkkasi silmää ja luisteli vaihtoon. Se oli nuorelle pojalle kova juttu.

Teksti ja kuva Kiira Hartonen (kiira(a)hifkfans.com)
(6969)