#22 Kölli Kortelainen

12.9.2021
/
Pate
/
Jääkiekko

Ensimmäisenä onnittelut tuoreesta miesten maailmanmestaruudesta, saitkin ihan hyvän muiston kaulaan ensimmäisestä arvoturnauksesta. Miten päädyit nyt mukaan Leijoniin joukkueenjohtajaksi?

- Maajoukkueen GM Jere Lehtinen on lähestulkoon lapsuudenystäviäni. Olemme kotoisin samoilta nurkilta Espoosta, ja vaikka olemme koko uramme pelanneet eri seuroissa, on jääkiekko pitänyt meidät ystävinä ihan nuoruusvuosista saakka. Kesällä 2018 sain puhelun Jereltä, joka pyysi minua mukaan Leijonien joukkueenjohtajaksi. Saatuani tarjouksen soitin ensimmäisenä vuoden 1995 MM-kultajengin joukkueenjohtaja Hexi Riihirannalle kysyäkseni mitä kaikkea pakettiin kuuluu.

Miltä tuntui olla noin lähellä joukkuetta, mutta ilman velvollisuuksia kentän puolella?

– Huikea kokemushan tämä oli päästä mukaan tällaiseen satutarinaan. Suomalainen lehdistö ei joukkueeseen etukäteen uskonut, mutta turnauksen aikana pelaajat keskittyivät vain seuraavaan matsiin eikä nämä asiat jääneet kaivamaan mieleen. Jokainen jätkistä tietenkin uskoi itseensä ja omaan jengiin, ja se on aina tärkein asia menestyksen saavuttamiseksi.

Millaisia tehtäviä joukkueenjohtajalla on MM-turnauksen aikana?

– Hommia riitti ihan koko ajan. Järjestäjien taholta oli paljon näitä ottelupalavereita juoksevista käytännöistä, jotka sitten piti hoitaa toimiviksi oman joukkueen aikataulujen kanssa. Päivät meni melko pitkiksi, kun myös joukkueen valmentajat toivoivat joukkueenjohtajaa mukaan Leijonien omiin kokouksiin.

- Kyllä sama virka pysyy päällä, vaikka maajoukkueella ei olekaan tapahtumia kesän aikana. Talvella EHT-turnaukset pelataan sitten pääosin Liigan ollessa tauolla, joten ei tule pahasti päällekkäisyyksiä IFK-otteluiden kanssa. Kolmen ottelun EHT-turnaukset tuntuvat lähes viikonloppulomilta kokonaiseen MM-turnaukseen verrattuna.

Oletko vastuussa MM-pokaalista vielä juhlakiertueen ajan, vai onko asia jäänyt jo Jääkiekkoliiton vahdittavaksi?

– Liitossa on kyllä muitakin, ketkä haluavat asiasta tietää, mutta kuuluun siihen ryhmään joka seuraa pokaalin kiertämistä pelaajalta toiselle. Jokainen jengistä saa pitää poikaa yhden päivän, lisäksi pokaali on tehnyt vierailuita maajoukkueen ja Jääkiekkoliiton yhteistyökumppanien luokse.

Urasi IFK:ssa alkoi alle parikymppisenä keväällä 1987. Mitä muistoja sinulle on jäänyt ensimmäisestä liigapelistäsi?

– Ihan ensimmäinen matsini IFK:n miehissä oli klassinen juniorin avausmatsi, ja istuin vaihtopenkillä varamiehenä koko matsin IFK:n pelatessa Tapparaa vastaan välierissä. Vaihtopenkki oli toki hieno tapa imeä tapahtuman henkeä, voi olla että pelin tuoksinassa ei olisi päässyt aistimaan katsomon tunnelmaa samalla tavalla. Ensimmäiset täydet kaudet liigassa pelasit 80-luvun lopussa Ässien ja IFK:n paidoissa. Muistatko jotain otteluiden tunnelmasta tuohin aikaan? Katsojat pitivät ääntä mutta varsinaisesta kannustamisesta ei tainnut olla kyse?

– Seuraavalla kaudella olin suorittamassa varusmiespalvelusta Lahden Urheilukoulussa. Porin Ässät tarjosivat kolmen matsin kokeilun miehissä, mutta matkat treeneihin ja peleihin olisi ollut niin raskasta että pelasin loput kaudesta IFK:n A-junnuissa. Silloinen yleisö tosiaan piti yksittäistä älämölöä, jokaisen huudellessa omiaan – lähinnä toista joukkuetta pilkaten.

HIFK Fan Club oli myös yksi ensimmäisistä kannatusyhdistyksistä, joka järjesti yhteiskuljetuksia vieraspeleihin. Mitä jengissä ajateltiin kun kannustusta alkoi kuulua myös vierashalleissa?

-Totta puhuen ensimmäisissä otteluissa oma jengimme oli lähes hämillään kuulemastaan. Ihan vaihtopenkilläkin jo ihmeteltiin että onko noi tosiaan tulleet tänne vain meidän takia? Uusi kokemus oli sekin, että IFK-fanit huusivat omille tsemppiä parempiin suorituksiin,ajan tapoihin tuntui enemmän kuuluvan negatiivinen huutelu vastustajille ja tuomareille kuin omien kannustaminen. Heti ekoista matseista alkaen vieraskatsomossakin kuulunut IFK-kannustus nosti omaa suoritustasoa ja pakotti yrittämään vielä enemmän.

Pelasit IFK:ssa lopulta 14 liigakautta. Mitä pidät parhaana kautenasi pelillisesti, kenen kanssa pelasit silloin?

- Mestaruusvuosi 1998 on tietysti oma juttunsa, mutta minulle parhaat vuodet pelillisesti olivat Iiro Järven ja Darren Boykon kanssa. Ketjussamme kemiat oli niin kohdallaan, että jokainen tiesi miettimättä mitä kentällä tapahtui ja mitä muut tekisivät seuraavaksi, vaikka olimme keskenään täysin erilaisia pelaajatyyppejä.

Monet vuodet vahvassa roolissa ja vastuussa toivat kaudella 1995 kapteenin C-kirjaimen paitaasi. Miten ohjasit omia pelaajia tuohon aikaan?

- Hannu Kapanen oli siihen aikaan päävalmentajana, ja ensimmäinen kerta oli minulle mieletön kunnia. Juuri 95-96 kausi alkoi hieman mollivoittoisesti, ja uutena kapteenina otin tuloksista taakkaa itsellenikin. Kentällä yritin taistella loppuun asti, ja kopissa pidettiin yllä IFK:n stadilaisia perinteitä ja oman joukkueen arvostamista.

Kausi 1997-98 toi sitten hieman vaikeuksia uuden valmennuskaksikko Westerlund-Summanen kanssa, ja IFK-yleisö järkyttyi pahasti Jarmo Kekäläisen tarjotessa sinulle siirtoa muualle. Mitä sinulle on jäänyt mieleen sen syksyn tapahtumista?

- Se oli kieltämättä värikäs kausi. Alussa en saanut tehtyä tarpeeksitulosta, ja minulle ”tarjottiin” tilaisuutta siirtyä muualle. En ikinä tule unohtamaan, miten IFK:n yleisö täällä reagoi asiaan. Oli siihen aikaan ihan poikkeuksellista, miten paljon tukea ja kannustusta kohdistui yhteen pelaajaan, kun yleisössä oli lakanoita ja eri plakaatteja minun puolesta. Homma meni niin laajaksi, että lopulta Frank Moberg pysäytti siirtokaupat ja sain pelata IFK:ssa onnelliseen loppuun asti. Henkilökohtaisesti minua kosketti syvältä nähdä IFK-faniuden konkreettinen muoto ja yhteisön positiivinen voima. Kiitokseni mukana olleille!

Kausi päättyi kuitenkin iloisesti IFK:n teurastaessa kaikki vastustajansa voittaen 1998 mestaruuden ilman yhtään tappiota pudotuspeleissä. Miltä ensimmäinen mestaruus maistui pitkän puurtamisen jälkeen, 90-luku ei ollut suurempaa menestystä IFK:lle tarjonnut?

- Juuri tämän kauden jälkeen ja pitkän kuivan jakson päätteeksi mestaruus tuntui niin äärimmäisen hyvältä. Vuoden 1998 tunteet tuli uusintana nyt 2011, kun kultajuhlissa oli jälleen ollut pitkä tauko. Pitkissä mestaruusjuhlissa pääsiäisestä vappuun asti mieleen jäi lämmin yhteisöllisyys IFK-fanien kanssa, saimme tuntea kuinka paljon mestaruus merkitsi kaikille kannattajille.

Pelivuosiesi jälkeen HIFK halusi vielä kunnioittaa pitkää uraasi ja pelinumero #22 nousi Nordiksen kattoon aiempien IFK-legendojen vierelle. Sitooko jäädyttäminen sinut nyt IFK:n työvoimaksi jatkossakin?

- Paidan nosto itsessään ei sitä tehnyt, kyllä IFK:laisuus kasvoi sisälläni jo kaikkien pelivuosien aikana. Organisaatiossa on aina ollut paljon seurasta välittäviä ihmisiä, jotka tukevat kaikkia muita ympäristössään. IFK-perhe on pitkään tuntunut niin läheiseltä, että työskentely oman jengin hyväksi on jo palkitsevaa. Vaikka jäädytys oli suurin saamani kunnia, en pidä sitä pakottavana ankkurina pysyä IFK:ssa.

Minkä tervehdyksen haluat sanoa vielä lopuksi IFK:n kannattajille?

- Mielestäni IFK-faneissa hienointa on se, että he pysyvät aina joukkueen mukana niin hyvässä kuin pahassakin. Ja nyt laatikon ulkopuolella Liigan muita paikkakuntia kiertäessä saamme aina kuulla, kuinka paljon teidän fiksua käytöstä arvostetaan muissa halleissa. Ihan kuten IFK:ta kuuluukin arvostaa.

En gång alltid!

Pate

Uusimmat jutut

Lisää

HIFK:n naiset nousee Kakkoseen!

HIFK:n naisten jalkapallojoukkue varmisti nousun sarjaporrasta ylemmäksi Kakkoseen...

Lue lisää
Jalkapallo

Jäähyväiset Hakametsälle (Ilves-reissu peruttu!)

Tampereen ensimmäinen jäähalli, Tampereen Hakametsän jäähalli, on astumassa vain muistojen areenaksi...

Lue lisää
Jääkiekko