‍Koronan takia kuukaudella siirretty matka toteutui 26.2., ja '' HejaHeja Heja Kingit '' raikui iloisesti jo junaan noustessa kun punapaidatsulloutuivat junaan.

Teksti: Katarina Boijer

Kuvat: Juha Boijer

Vaunuissa tunnelma oli katossa, kun junat kuljettivat viitisensataa kannattajaa kohti Tamperetta. Kuristavan korona -ajan jälkeen kaikkien huulilla oli sana "vihdoinkin.''

Ikkunapaikalla istuu seurueensa kanssa varsinainen konkari, Silja. Hän on käynyt fanimatkoilla jo 25 vuotta, eikä tyylistä tingitä koskaan.

"Meillä on aina kunnon eväät mukana matkoilla, kuten paahtopaistia ja kermalikööriä. Fiilis on aivan mahtava, koska koronan takia en ole reissanut pariin vuoteen. Matkoilla on aina paljon tuttuja, ja olemme kuin yksi suuri perhe. Tappara on kova vastus, enkä ole tuloksen suhteen kovinkaan optimistinen, mutta tämä tunnelmakorvaa kaiken, vaikka takkiin tulisi", hän sanoo.

Vaunun yläkerrassa Mirja on yhtälailla loistavalla tuulella.

"On upeaa olla taas reissun päällä kun kaikki tapahtumat oli peruttu niin pitkään. Nämä fanimatkat ovat ihan parhaita, ja matsi voitetaan 4-2'', hän huikkaa.

Matka sujuu rattoisasti fanien rupatellessa leppoisasti. Keväinen, mutta vielä valkea maisema vilahtelee ohi sutjakkaasti. ''Voitto kotiin'' -huudot raikuvat junan käytävillä, mutta myös Ukrainan tilanne on kaikkien mielissä.

Tampereen rautatieaseman ulkopuolella fanit levittävät HIFK-lakanan tamperelaisten iloksi. Myös paikallisten kamerat laulavat kun satapäinen fanijoukko marssii poliisisaattuessa kohti hohdokasta ja uudenkarheaa Nokia-Arenaa.

Omilla kyydeillä tulleita punanuttuja on muutamia satoja junalla tulleiden fanien lisäksi, joten katsomossa lainehtii varsinainen punainen meri. Äänekäs punainen meri. Tapparan kannattajat vaikuttavat lähes mykiltä.

Punainen meri peittyy hetkeksi sinikeltaisen lipun alle, kun fanit kannattelevat suurta Ukrainan lippua. Ele on sykähdyttävä huominosoitus sodan uhreille. HIFK:n kannatuslaulut sulautuvat säännöllisesti ''Slava Ukraini' -huutoihin. Kunnia Ukrainalle. Kunnia HIFK:lle joka taisteli ja pisti kapuloita rattaisiin kolmen ketjun voimin, mutta ei voinut Tapparalle tällä kertaa mitään. Peli päättyi 2-0, joten punaista maali-ilottelua ei saatu, mutta tunnelma nostatti areenan katon vieläkin korkeammalle.

Nokian nimeä kantava areena on uljas ilmestys. Väljyyttä, juottoloita, syöttölöitä ja vessojariittää. Ainoa nirputuksen aihe nikotinisteille on sumppumainen tupakointialue. Erätauko menee jonottamalla sauhuttelupaikalle, ja samalla ihmismassa tukkii käytävän.

Kiitosta uusi hallisaa myös herroilta Kari ja Matti Vaarna:

"Meillä on viimehetken hajapaikat, ja liput on myös huomiseen Ilves-otteluun. Areena on isoja hieno, todella upea paikka. Olemme sitä mieltä, että tällaiset hallit kuuluvat keskustaan, niin kuin esimerkiksi New Yorkissa. Onhan Turunkin halli komea, mutta se on vain liian kaukana. Helsingin uutta Gardenia maltamme tuskin odottaa'', he sanovat.

Pelin jälkeen HIFK:laiset ja paikalliset suuntasivat satapäisinä keskustan kuppilohin ja ravintoloihin, jotka pullistelivat saumoissaan, ja kaikkialla oli täyttä. Mutta hyvällä onnella ehti nauttia vielä Tampereen antimista ennen kotiin lähtöä.

Tunnelma oli edelleen korkealla matkalla takaisin Helsinkiin. Vielä viimeiset hilpeät laulut kohosivat kurkuista junaan astuessa. Tamperelaisillekin tuli selväksi kuinka hienot kannattajat Stadin jengillä on. Suuri punainen perhe näytti taas parhaat puolensa.

Kuvat:

‍

‍

‍

‍